Toivo Kärjen muusikon ja säveltäjän ura alkoi jo 1930-luvulla ja jatkui vielä 1980-luvulla. Hänen saavutuksensa olivat poikkeuksellisia niin määrän kuin laadunkin osalta: yli 1300 levytettyä sävellystä ja satoja muita, musiikkia noin 50 elokuvaan, revyisiin, näytelmiin ja radiohupailuihin. Hänen sävellyksiään ovat tulkinneet suomalaisen iskelmän suurnimet Olavi Virrasta Paula Koivuniemeen, minkä lisäksi hän auttoi koko pitkän uransa ajan uusia lupaavia esiintyjiä eteenpäin omilla urillaan.

Keskeisen osan Kärjen sävellystyöstä muodosti hänen yhteistyönsä sanoittaja Reino Helismaan kanssa. Tuotanto saavutti suurta suosiota kansan keskuudessa, mutta niin sanotut asiantuntijat ja viralliset tahot nyrpistelivät nenäänsä näille iskelmille. Vastoinkäymisiä tuotti jo 1948 miesten ensimmäinen yhteinen kappale, jenkka Suutarin tyttären pihalla, jonka Yleisradio asetti soittokieltoon tuona aikana arveluttavana pidetyn sanoituksen takia.

Vastakkainasettelu kannattajien ja arvostelijoiden välillä kärjistyi elokuvaan Rovaniemen markkinoilla. Kärjen ja Helismaan elokuvaan kirjoittamat laulut edustivat uutta rillumareikulttuuria, jonka jotkut epäilivät lopullisesti pilaavan kansan maun.

Toivo Kärjen virallinen maineen palautus tapahtui vasta 1980-luvulla, jolloin hänelle myönnettiin mm. säveltaiteen valtionpalkinto sekä Pro Finlandia -mitali. Hänen sävellyksensä olivat kuitenkin ehtineet jo vakiinnuttaa asemansa vuosikymmeniä aikaisemmin. Esimerkkejä Kärjen laajasta tuotannosta ovat mm. Kaksi vanhaa tukkijätkää, Reppu ja reissumies, Kulkurin iltatähti, Rekiretki, Laivat puuta - miehet rautaa, Hiljainen kylätie, Mummon kaappikello, Rakasta, kärsi ja unhoita, Sinun silmiesi tähden, Täysikuu, Tango merellä, Vanha salakuljettaja Laitinen, Jos vielä oot vapaa, Kaikessa soi blues, Suomea Euroviisuissa edustanut Aurinko laskee länteen ja Jos helmiä kyyneleet ois.